“Jungle trek jungle trek in Bukit Lawang
See a monkey, see a bird, see orang utan!”
Saari jäi taakse ja aloitettiin raskas yödösäretki Bukit Lawangin kylää kohti. Dösäreissu oli kyllä melkonen koska se pysähtyi varmaan 5min välein (ainakin tuntui siltä) ja räpsäytti kaikki valot päälle jotta jengi varmasti herää. Siinä sitten seisottiin minuutti pari ja taas jatkettiin matkaa. Oli aika rasittava matka.
Kello tais olla puoli 5 aamuyöllä kun dösä jälleen stoppasi ja sitten viitottiin meille että jätkät ulos menopelistä. Oltiin Binjain kaupungissa josta piti olla simppeli jatkoyhteys itse Bukit Lawangin kylään mutta vitut. Väsyneenä ja ihan pihalla maailmanmenosta se otti sen tunnin verran, että keksittiin autokyyti kohteeseen.
Tiet täällä pohjois Sumateran saarella ei sitten ole silkkistä nähnytkään. Sellasta perunapeltoa että isomummokin olis kateellinen kun näkis. Kello kasin maissa kuitenkin vihdoin saavuttiin kohteeseen. 20 timmaa lähdöstä. Nälkä. Väsyttää. Eli ei muuta kun oppaiden pakeille ja kas näin. 45min aikaa pakata päiväreppu ja syödä aamupala. Sen jälkeen lähdettiin tepastelemaan viidakkoon pariksi päivää. Kuka nyt lepoa tarttee!
 |
| Orang utans! |
Päivän päätteeksi leiriydyttiin pienen puron varteen. Illan mittaan aloin tuntea ikävää mongerrusta mahalaukussa ja painuin pehkuihin eli laavuun joka oli perustettu kivipation päälle. Mukavaa :) Missasin illallisen ja kaikki leirijutut muiden matkalaisten pitäessä hauskaa mutta sen sijaan pidin sitten omaa kivaa koko yön juosten pusikkoon oksentelemaan ja paskomaan. Ai että se iski sitten kunnon paskataudin!
 |
| Leirielämää puron varrella. |
Seuraava aamu oli oletetusti oikein freesi ja tuumailin, että mites tässä jaksaa mitään vaeltaa kun kehossa ei ole energiaa ja ruoka ei pysy inessä. Edellisenä päivänä olin syönyt vain aamupalan ja kevyen viidakkolounaan plus termiittejä joita opas kehui herkullisiksi. Oli pakko maistaa. Kaivoin takataskusta vähän suomalaista sisua ja jaksoin kun jaksoinkin koko päivän. Vaelluksen lopuksi draftailtiin sisärengasaluksella jokea pitkin takaisin kylään.
 |
| Viidakon Ykä |
 |
| Banana group! |
Koko retkikunta oli aika loppu ja nyt myös muilla alkoi tuntua vatsassa joten leiriydyttiin täksi yöksi kylään ennen kuin lähdettäisiin seuraava päivänä siirtymään kohti Lake Tobaa.
 |
| Bukit Lawang |
Lake Tobaan siirryttiin shared cabi menetelmällä eli ahdauduttiin isoon perheautoon 5 kundin ja kamojen kera. Takahudlarin ovi ei mennyt edes kunnolla kiinni mutta rinkat pysy kuitenkin messissä koko matkan. Siirtyminen otti about 8 timmaa aikaa mutta tuntui ainakin vuorokaudelta. Ainutlaatuinen kokemus. Perkeleenmoista perunapeltoa ja äijät istuu kinnerissä ku sillit suolapurkissa ja kaikkia vääntää vatsasta niin ettei pierasta uskalla. Auringonlaskun aikaan kuitenkin olimme jo onnellisesti laivassa joka kuljetti meidät Parapatin satamacitystä kohti Samosirin maagista saarta.
Badger badger badger badger badger mushroom mushroom…
Ahhhhhhhh Toba järvi. Pakko sanoa että meidän biksi oli kyllä saaren paras. Botskista tähyiltynä meidän batak house oli ainut hökkeli mistä pääsi hyppäämään suoraan partsilta järveen! Awesome! Tämä oltas varmasti missattu ellen ois jutskannu botskissa erään paikallisen heebon kanssa ja kun kerroin kotimaani olevan Finlandia hän huusi "Madventures Rikuuuu Tunnaaa" ja soitti samantien Reggae guesthouseen ja varasi meille tämän saaren parhaan majoituksen. No kyllä kelpas! Varsinkin kun Parapatin kuppilassa istuskellessamme (olipa vaikee kirjottaa alkaako suomi unohtua?) meille esiteltiin hienoja hodlahuoneita joista vielä osa retkikunnasta innostui Bukit Lawangin viidakkoretken jälkeen ja jotka taas mua ei voinu kiinnostaa vähempää. Nyt kuulosti kyllä erikoiselle lauseelle mutta menköö :D Eli siis pari sakemannia päätyi tähän töhöratkasuun kun taas mun painavan lauseen päätteeksi Dylan ja Sascha seurasi mua reggae GH:seen. Näin!
 |
| Oossom! Parvekkeelta kätevästi jorpakkoon. |
 |
| Tässä kohtaa tuli jokunen kerta istuskeltua ja nautittua aamupalaa. |
Aika kului Toba järvellä lepposasti. Tehtiin kuitenkin yksi vähintääkin eeppinen skobaretki ympäri saaren. Olin kyllä kuullu, että saaren poikki menevä tie on huonokuntonen mutta funtsin sen olevan ajotaidottomien haihatusta. Ja olihan se tie, paikoitellen “tie” ja paikoitellen “tästäkö pitää mennä?” todella paskassa kondiksessa. Pahempaa rytkytystä kun Åren jarrupatikot. Ilta jo hämärsi ja kello tikitti siihen malliin että skobat pitäs palauttaa vartin päästä vaan meilläpä ei ollut mitään tietoa missä mennään. Jos meillä ois ollu filmiryhmä messissä niin tää ois ollu suoraa käyttistä Top Geariin. Jakson nimi ois ollu Jungle Challenge Samosir Special. Sopivana mausteena meitsin rautaratsun ajovalot ei toiminu joten menin tsygäily touhuista tuttuun tapaan sokkona eteenpäin. Jonon ensimmäisenä tottakai!
 |
| Samosirin ylänköä. |
Samosirin asukkaat ja varsinkin penskat on kyllä hauskoja. Kaikki kiljuu yhteen ääneen helloota ja ku me vastataan horas (paikallinen tervehdys) niin volyymi tuplataan ja horasta tulee takasin. Myös highfive on lokaaleille lapsukaisille tuttu muuvi. Lapa punasena ojossa sai ajella läpi kylien. Upee fiilis!
 |
| Ilosia penskoja! |
Saarihan on myös tuttu herkullisista sieniateroistaan ja eihän tällaiset maailmanmatkaajat voineet jättää tilaisuutta käyttämättä. Äitikin sanonut että kaikkea pitää maistaa.
 |
| Maagisia tatteja. |
 |
| Blesss |
Viimeisenä päivänä oli varsinainen aktiviteettipäräys ja loppuhuipennus. TukTuk vs. Tomok fudismatsi. Itsekin sain kutsun tähän TukTukin joukkueeseen mutta koska suolistoni ei viime aikoina ole ollut halukas vastaanottamaan energiaa syömistäni aterioista jouduin kieltäytymään tästä kunniasta ja olin vain tiimin mukana kannustusjoukoissa. On nimittäin vienyt aika helvetin tehokkaasti energiat tämä touhu. Kyllä kyrsi taas. Ensin jouduin Malesiassa skippaamaan Ramadan juhlat kuumeen takia ja nyt tämä. Stana! Ekan puoliajan jälkeen lukemat oli tylyt 0-4 tai 4-0. En tiedä kumpi oli kotijoukkue mutta toisella puoliajalla meidän tiimi terästäytyi ja peli päättyi 5-4/4-5 meidän voittoon! Wuhuu! Matsin jälkeen hypättiin takas dösään jossa koko tiimi kuljetettiin takasin kotikylään ja oli kyllä melkonen meno kun pitkin katuja jengi hurrasi tiimille voiton puolesta. Horas! Horas!
Oon kyllä laiska raapustamaa tarinaa mutta senhän jo tiesinkin. Seuraavassa jaksossa lyhyt stoori Mount Marapin valloituksesta sekä hengailusta Jakartassa sekä Yogyakartassa. Ja nehän mulla onkin tässä jo valmiina joten ei muuta kun ensi viikkoon!
ps. Huomenna lähden takki lepattaen harhailemaan kohti Dieng Plateaun ylänköä. Sitä ennen haen pyykit pyykkilästä, käyn suihkussa ja lähden sapuskoimaan. Snakefruit on mun lempihedelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti