HAPPY 88th FARMDAY TO ME!!

Super stoked right now! Im so excited to inform that my hard time in Merbein is done and I have completed my 88 days at farms to be eligible to get my 2nd year visa to Australia! Woohoo! 8) The morning got a real kick start as my boss gave me a shot of moonshine to celebrate the day and said "Welcome to manhood" :D What a man!
Ok, my hard time isn't actually over coz I have a good job and I have to save some currency. Im planning to stay few more weeks until I head back north to Cairns for the downhill world cup event! Sweeeet!! So looking forward to it!

But lets take a quick look what's been going on.

After my holiday with my parents I came back to Merbein to earn some money and celebrate my 30th birthday! Ya man! People won’t believe that I turned 30. And I never believed that I would celebrate that day while travelling. I think I have never said this before so now its the time. Its never too late to travel and im glad I made my decision. This has been the most amazing thing I’ve done in my life. 

I think most of you really don't know how this stuff works here. Lets take a closer look what's happening. What is it like to do your hard time and earn your 88 days of rural work for the 2nd year visa? Not the simplest of questions but this is my point of view from where I have worked.

Between 3:30-7:30 depending of your job the alarm goes off and it's time to face another day in paradise. Now don't laugh when I say this but winter is coming and the temperature can be at +10C in the morning and that is FREEZING. I have never slept with clothes on but here I started wearing shorts and t-shirt so I wont wake up in the middle of the night shaking. Just one month back the situation was totally different. Temperature didn't go below +30C even during nights.

After quick brekkie and making my lunch (2 sandwiches with 1)tuna or 2)eggs) I jump to a van and driver drops us to work.

Then depending of your job, put your headphones on if doing pruning or picking some fruits or like me, jump to ATV/tractor and start messing around. Unlike in Finland there is no legal break after 2h of work and so on. Fuck those laws and rules. No one cares about those things here. Only thing you have to worry about is your work. My basic day is from 10-12h and usually I have one 10 to 20min break. Sometimes I eat my lunch while driving. Longest day I've done was 17h and after 3h of sleep another 12h shift. And forget about having weekends off. When the season is on, we work! During past 4 weeks I've had 3 days off and normal weekly hours are around from 75 to 80. Obviously at first that was like hell. It's +40C outside and the sun is trying to melt me. Normal water consumption has been around 5-7l per day. Pretty crazy aye?

Taking empty crates to grape pickers

My Malaysian fans. They are always super stoked when I speak some malay with them! I even got invitation to Borneo to climb the highest mountain Kota Kinabalu.

Anyway it is so weird how human can adapt to situations like this. Well not everyone, I have seen that. Some people cross their limits and just cracks and not always is that nice to see. I've been thinking how hard it was sometimes to survive the days back in Finland with coffee breaks and proper lunch break but here the times just flies and boom I notice that I have worked 5h without break. Also the 2 day weekend felt always waaaayyy too short to gain your energy back and feel ready for the next week at work. At the moment we have a situation and not all the grapes are ready to be picked so im having my second day off in a row now. Exceptional! And guess what? Feels like I haven't worked in ages. I've been able to do stuff or just do nothing. Actually yesterday I asked if I could help somewhere else because I didn't want to have second day off. Totally weird state of existence. This is also probably why im writing this new post at the moment hehe :D

Downsides of this lifestyle is some sort of lack in personal life. I don't have the energy to socialise every evening drinking beer and playing goon pong but lately it has been better as we start working few hours later. And I have set my mind to work hard and earn money so that hasn't bothered me too much. Some people have even declined to take certain job offers because of the long days and not being able to party after that. Also I haven't been eating the most healthy food coz sometimes I just haven't had the energy to cook. Easier to drop by Maccas or KFC after work and go to bed. But I think those times are gone now as season is going to end soon.

Playing beer pong with my Swedish bro Simon. We were on fire and won like at least 13,8 games!

Ok, now we have survived a day at farm and we can cross yet another day off from the calendar. But what happens after work? People gather around to garden, front porch or living room to watching tv/movies and enjoying the free time. Life in Merbein is really simple. There is one market with bottle shop, one pub, ATM and 2 takeaway "restaurants". We have a river which is the border between Victoria (where Merbein is) and New South Wales. I think everyone knows this river thing already :D Within 15min drive we got the rural city of Mildura. Funny thing, although it's so close to us we rarely go there. Well, at least I don't spend too much money to nonsense here :D

Sometime in the evening usually between 7 and 9 the job board for next day comes up and there you can see what time your pick up leaves and where you work. For me it's only the wake up time that interests me coz im one of the lucky guys (meaning working hard and not fucking things up) that work only for one farmer. Trusted dude I am!

That's pretty much it. Doing your required farm days is doing like hard time in jail but more fun! :D Anyway im so excited and looking forward to go somewhere else and start travelling again. After all as I said this place is quite dead. I'll tell you guys more when it's time to move. Cheers all!

Bukit Lawang ja Lake Toba

“Jungle trek jungle trek in Bukit Lawang

See a monkey, see a bird, see orang utan!”

Saari jäi taakse ja aloitettiin raskas yödösäretki Bukit Lawangin kylää kohti. Dösäreissu oli kyllä melkonen koska se pysähtyi varmaan 5min välein (ainakin tuntui siltä) ja räpsäytti kaikki valot päälle jotta jengi varmasti herää. Siinä sitten seisottiin minuutti pari ja taas jatkettiin matkaa. Oli aika rasittava matka.

Kello tais olla puoli 5 aamuyöllä kun dösä jälleen stoppasi ja sitten viitottiin meille että jätkät ulos menopelistä. Oltiin Binjain kaupungissa josta piti olla simppeli jatkoyhteys itse Bukit Lawangin kylään mutta vitut. Väsyneenä ja ihan pihalla maailmanmenosta se otti sen tunnin verran, että keksittiin autokyyti kohteeseen.

Tiet täällä pohjois Sumateran saarella ei sitten ole silkkistä nähnytkään. Sellasta perunapeltoa että isomummokin olis kateellinen kun näkis. Kello kasin maissa kuitenkin vihdoin saavuttiin kohteeseen. 20 timmaa lähdöstä. Nälkä. Väsyttää. Eli ei muuta kun oppaiden pakeille ja kas näin. 45min aikaa pakata päiväreppu ja syödä aamupala. Sen jälkeen lähdettiin tepastelemaan viidakkoon pariksi päivää. Kuka nyt lepoa tarttee!

Orang utans!

Mä kans!

Oppaina toimi nuoret viidakkoyliopiston käyneet jantterit. Erittäin hauskoja heeboja. Tosin niinhän mekin ollaan joten juttuun tultiin samointein. Metässä nähtiin sitten kaikenlaisia siistejä juttuja kuten orankeja ja apinoita ja mitä näitä nyt on. Tiikereitäkin täällä asustaa mutta tsäänssit nähdä sellanen on aika pieni mutta onneksi puhuttiin cashback ellei nähdä. Opas oli läpässä mukana ja lupasi pukeutua tiikeriasuun jos ei muu auta :D Vaeltelun lomassa laulettiin kaikenlaisia lauluja joista yksi ylitse muiden oli joululaulu 'kulkuset kulkuset' tahtiin laulettu jungle trek. Aivan loistava :D

Wazzap?

Sanoivat että nämä naaraat ei pure. No mua puras! :D

Päivän päätteeksi leiriydyttiin pienen puron varteen. Illan mittaan aloin tuntea ikävää mongerrusta mahalaukussa ja painuin pehkuihin eli laavuun joka oli perustettu kivipation päälle. Mukavaa :) Missasin illallisen ja kaikki leirijutut muiden matkalaisten pitäessä hauskaa mutta sen sijaan pidin sitten omaa kivaa koko yön juosten pusikkoon oksentelemaan ja paskomaan. Ai että se iski sitten kunnon paskataudin!

Thomas's langur.

Gimme my banana!

Möh!

Junggelilounas.

Leirielämää puron varrella.

Seuraava aamu oli oletetusti oikein freesi ja tuumailin, että mites tässä jaksaa mitään vaeltaa kun kehossa ei ole energiaa ja ruoka ei pysy inessä. Edellisenä päivänä olin syönyt vain aamupalan ja kevyen viidakkolounaan plus termiittejä joita opas kehui herkullisiksi. Oli pakko maistaa. Kaivoin takataskusta vähän suomalaista sisua ja jaksoin kun jaksoinkin koko päivän. Vaelluksen lopuksi draftailtiin sisärengasaluksella jokea pitkin takaisin kylään.

Viidakon Ykä

Banana group!

Koko retkikunta oli aika loppu ja nyt myös muilla alkoi tuntua vatsassa joten leiriydyttiin täksi yöksi kylään ennen kuin lähdettäisiin seuraava päivänä siirtymään kohti Lake Tobaa. 

Bukit Lawang

Lake Tobaan siirryttiin shared cabi menetelmällä eli ahdauduttiin isoon perheautoon 5 kundin ja kamojen kera. Takahudlarin ovi ei mennyt edes kunnolla kiinni mutta rinkat pysy kuitenkin messissä koko matkan. Siirtyminen otti about 8 timmaa aikaa mutta tuntui ainakin vuorokaudelta. Ainutlaatuinen kokemus. Perkeleenmoista perunapeltoa ja äijät istuu kinnerissä ku sillit suolapurkissa ja kaikkia vääntää vatsasta niin ettei pierasta uskalla. Auringonlaskun aikaan kuitenkin olimme jo onnellisesti laivassa joka kuljetti meidät Parapatin satamacitystä kohti Samosirin maagista saarta.

Badger badger badger badger badger mushroom mushroom…

Ahhhhhhhh Toba järvi. Pakko sanoa että meidän biksi oli kyllä saaren paras. Botskista tähyiltynä meidän batak house oli ainut hökkeli mistä pääsi hyppäämään suoraan partsilta järveen! Awesome! Tämä oltas varmasti missattu ellen ois jutskannu botskissa erään paikallisen heebon kanssa ja kun kerroin kotimaani olevan Finlandia hän huusi "Madventures Rikuuuu Tunnaaa" ja soitti samantien Reggae guesthouseen ja varasi meille tämän saaren parhaan majoituksen. No kyllä kelpas! Varsinkin kun Parapatin kuppilassa istuskellessamme (olipa vaikee kirjottaa alkaako suomi unohtua?) meille esiteltiin hienoja hodlahuoneita joista vielä osa retkikunnasta innostui Bukit Lawangin viidakkoretken jälkeen ja jotka taas mua ei voinu kiinnostaa vähempää. Nyt kuulosti kyllä erikoiselle lauseelle mutta menköö :D Eli siis pari sakemannia päätyi tähän töhöratkasuun kun taas mun painavan lauseen päätteeksi Dylan ja Sascha seurasi mua reggae GH:seen. Näin!

Oossom! Parvekkeelta kätevästi jorpakkoon.

Tässä kohtaa tuli jokunen kerta istuskeltua ja nautittua aamupalaa.

Aika kului Toba järvellä lepposasti. Tehtiin kuitenkin yksi vähintääkin eeppinen skobaretki ympäri saaren. Olin kyllä kuullu, että saaren poikki menevä tie on huonokuntonen mutta funtsin sen olevan ajotaidottomien haihatusta. Ja olihan se tie, paikoitellen “tie” ja paikoitellen “tästäkö pitää mennä?” todella paskassa kondiksessa. Pahempaa rytkytystä kun Åren jarrupatikot. Ilta jo hämärsi ja kello tikitti siihen malliin että skobat pitäs palauttaa vartin päästä vaan meilläpä ei ollut mitään tietoa missä mennään. Jos meillä ois ollu filmiryhmä messissä niin tää ois ollu suoraa käyttistä Top Geariin. Jakson nimi ois ollu Jungle Challenge Samosir Special. Sopivana mausteena meitsin rautaratsun ajovalot ei toiminu joten menin tsygäily touhuista tuttuun tapaan sokkona eteenpäin. Jonon ensimmäisenä tottakai! 

Samosirin ylänköä.

Samosirin asukkaat ja varsinkin penskat on kyllä hauskoja. Kaikki kiljuu yhteen ääneen helloota ja ku me vastataan horas (paikallinen tervehdys) niin volyymi tuplataan ja horasta tulee takasin. Myös highfive on lokaaleille lapsukaisille tuttu muuvi. Lapa punasena ojossa sai ajella läpi kylien. Upee fiilis!

Ilosia penskoja!

Saarihan on myös tuttu herkullisista sieniateroistaan ja eihän tällaiset maailmanmatkaajat voineet jättää tilaisuutta käyttämättä. Äitikin sanonut että kaikkea pitää maistaa.

Maagisia tatteja.

Blesss

Viimeisenä päivänä oli varsinainen aktiviteettipäräys ja loppuhuipennus. TukTuk vs. Tomok fudismatsi. Itsekin sain kutsun tähän TukTukin joukkueeseen mutta koska suolistoni ei viime aikoina ole ollut halukas vastaanottamaan energiaa syömistäni aterioista jouduin kieltäytymään tästä kunniasta ja olin vain tiimin mukana kannustusjoukoissa. On nimittäin vienyt aika helvetin tehokkaasti energiat tämä touhu. Kyllä kyrsi taas. Ensin jouduin Malesiassa skippaamaan Ramadan juhlat kuumeen takia ja nyt tämä. Stana! Ekan puoliajan jälkeen lukemat oli tylyt 0-4 tai 4-0. En tiedä kumpi oli kotijoukkue mutta toisella puoliajalla meidän tiimi terästäytyi ja peli päättyi 5-4/4-5 meidän voittoon! Wuhuu! Matsin jälkeen hypättiin takas dösään jossa koko tiimi kuljetettiin takasin kotikylään ja oli kyllä melkonen meno kun pitkin katuja jengi hurrasi tiimille voiton puolesta. Horas! Horas!

Oon kyllä laiska raapustamaa tarinaa mutta senhän jo tiesinkin. Seuraavassa jaksossa lyhyt stoori Mount Marapin valloituksesta sekä hengailusta Jakartassa sekä Yogyakartassa. Ja nehän mulla onkin tässä jo valmiina joten ei muuta kun ensi viikkoon!


ps. Huomenna lähden takki lepattaen harhailemaan kohti Dieng Plateaun ylänköä. Sitä ennen haen pyykit pyykkilästä, käyn suihkussa ja lähden sapuskoimaan. Snakefruit on mun lempihedelmä.

Pulau Weh

Pulau Wehn saari oli chilli. Pikkusen jäi kyrsimään kun flunssan takia jäi sukeltelut tekemättä. Sen sijasta mentiin Dylanin kanssa privaatille snorklaus keikalle tollasella aivan järkyttävää mekkalaa (ainaki yli 300dB) pitävällä purkilla.

Snorklaus oli jees. Käytiin kolmella eri spotilla mm. veden alla sijaitsevalla “tulivuorella”. Volkaanon kohdalla vesi oli lämmintä ja meri pulppusi kun tämä tulivuoripäästeli rikkipieruja ilmoille. Kyllä se vähän nokkaan otti.

Auringonlasku botskista oli kiva näky.

Lopussa stoppasimme Rubiahin saarelle jonne joku rikas suomalainen daami oli kyhänny itelleen melkosen talon vuokratulle tontille. Sinne hän kuulemma tulee vuosittain pakoon suomen talvipakkasia. Ei huono. Käveltiin tuon kyseisen tönön laiturille jossa oli joukko nuoria ja kun kerroin, että olen suomesta he sekosivat täysin. Siinä meni varmaan vartti kun tykitettiin valokuvia millon kenenkin kameran muistikortille. 

Rumah Finlandia eli Suomitalo.

Kuvaussessarit.

Seuraavana päivänä vuokrasimme skobat ja huristeltiin ympäri saarta. Paikotellen meno oli aika hurjaa koska tiet olivat kapeita ja mutkaisia joten sisäinen vauhtisankari otti ajoittain otteen minusta ja kanttailu oli turhankin tiukkaa. Näytti kuulemma hienolta kun skoban tukijalka raapi mutkassa maata. Ja kypäriähän tässä maassa pidetään mieluummin marketin hyllyillä kun päässä.

Skobailureissulla löydettiin tämä hieno vesiputous, jossa oli mukava freesata hetki. Hämmästys oli taas suuri kun retkikuntamme saapui paikalle ja fotosessarilta ei voinut välttyä.

Say cheeeeeese!

Mummo kyhää ihan mielettömän hyvää tulista salaattimössöä, Rujak Aceh.

Kivaltahan täällä näyttää ei voi kieltää.

Eläimiä.

Pulau Weh on nyt nähty ja retkikunta lähtee taas liikkeelle. Nyt meitä on 5 sillä pari sakemannia liittyi remmiin. Pikkusen jännää oli ajella kahdella sivuvaunullisella pitkin teitä kun takana ajava ajaa edellä ajavan perseessä kiinni ja vauhtia ja mutkia on jonkun verran. Kuskit tottakai vaan naureskelee. Hengissä kuitenkin selvittiin botskille ja Banda Acehiin saakka. Laivalla oli taas tutut photoshoot sessiot.

Mun vasemmalla puolella Pietka ja hänen vieressä (Mamma) Mia. Kolmas daami photobombaa.

Aivan uskomattoman hyviä herkkuja! Team Pietka ja Mia opetti meille mitä nää on indoks. Siinä on mm. Ketan Bakar eli lehteen käärittyä makeaa riisiä sekä bannaanipannukakku eli paikallisittain Lapek Pisang.

Apinat odotti meitä aamusin bungan ulkopuolella. Heiteltiin niille hetelmiä. Tykkäs.

Bungaloweja.

Näkymä meidän bungan pihalta. Ei huono!

Nyt en tiedä lagaako bloggeri vai onko wifi taas huonolla päällä mutta tän postauksen jatkaminen on nyt mahdotonta eli tehdään tähän kohti työsauma ja yritetään jatkaa tarinaa lähipäivinä. Luvassa eläimellistä menoa Bukit Lawangissa sekä chilauttelua Lake Toballa!

Cheers mates!