Pulau Weh

Pulau Wehn saari oli chilli. Pikkusen jäi kyrsimään kun flunssan takia jäi sukeltelut tekemättä. Sen sijasta mentiin Dylanin kanssa privaatille snorklaus keikalle tollasella aivan järkyttävää mekkalaa (ainaki yli 300dB) pitävällä purkilla.

Snorklaus oli jees. Käytiin kolmella eri spotilla mm. veden alla sijaitsevalla “tulivuorella”. Volkaanon kohdalla vesi oli lämmintä ja meri pulppusi kun tämä tulivuoripäästeli rikkipieruja ilmoille. Kyllä se vähän nokkaan otti.

Auringonlasku botskista oli kiva näky.

Lopussa stoppasimme Rubiahin saarelle jonne joku rikas suomalainen daami oli kyhänny itelleen melkosen talon vuokratulle tontille. Sinne hän kuulemma tulee vuosittain pakoon suomen talvipakkasia. Ei huono. Käveltiin tuon kyseisen tönön laiturille jossa oli joukko nuoria ja kun kerroin, että olen suomesta he sekosivat täysin. Siinä meni varmaan vartti kun tykitettiin valokuvia millon kenenkin kameran muistikortille. 

Rumah Finlandia eli Suomitalo.

Kuvaussessarit.

Seuraavana päivänä vuokrasimme skobat ja huristeltiin ympäri saarta. Paikotellen meno oli aika hurjaa koska tiet olivat kapeita ja mutkaisia joten sisäinen vauhtisankari otti ajoittain otteen minusta ja kanttailu oli turhankin tiukkaa. Näytti kuulemma hienolta kun skoban tukijalka raapi mutkassa maata. Ja kypäriähän tässä maassa pidetään mieluummin marketin hyllyillä kun päässä.

Skobailureissulla löydettiin tämä hieno vesiputous, jossa oli mukava freesata hetki. Hämmästys oli taas suuri kun retkikuntamme saapui paikalle ja fotosessarilta ei voinut välttyä.

Say cheeeeeese!

Mummo kyhää ihan mielettömän hyvää tulista salaattimössöä, Rujak Aceh.

Kivaltahan täällä näyttää ei voi kieltää.

Eläimiä.

Pulau Weh on nyt nähty ja retkikunta lähtee taas liikkeelle. Nyt meitä on 5 sillä pari sakemannia liittyi remmiin. Pikkusen jännää oli ajella kahdella sivuvaunullisella pitkin teitä kun takana ajava ajaa edellä ajavan perseessä kiinni ja vauhtia ja mutkia on jonkun verran. Kuskit tottakai vaan naureskelee. Hengissä kuitenkin selvittiin botskille ja Banda Acehiin saakka. Laivalla oli taas tutut photoshoot sessiot.

Mun vasemmalla puolella Pietka ja hänen vieressä (Mamma) Mia. Kolmas daami photobombaa.

Aivan uskomattoman hyviä herkkuja! Team Pietka ja Mia opetti meille mitä nää on indoks. Siinä on mm. Ketan Bakar eli lehteen käärittyä makeaa riisiä sekä bannaanipannukakku eli paikallisittain Lapek Pisang.

Apinat odotti meitä aamusin bungan ulkopuolella. Heiteltiin niille hetelmiä. Tykkäs.

Bungaloweja.

Näkymä meidän bungan pihalta. Ei huono!

Nyt en tiedä lagaako bloggeri vai onko wifi taas huonolla päällä mutta tän postauksen jatkaminen on nyt mahdotonta eli tehdään tähän kohti työsauma ja yritetään jatkaa tarinaa lähipäivinä. Luvassa eläimellistä menoa Bukit Lawangissa sekä chilauttelua Lake Toballa!

Cheers mates!

Missä ollaan??

Yllätyyys! Nyt kävi niin, että Kualattu Lumpuri jäi taakse ja meitsi otti suunnan Indonesiaan! OWD frendit Sasch ja Dylan Perhentialta paukkas mestoille KLään ja kaikkien mielenkiinnon kohteena on ollut seikkailla indoissa joten eipä siinä muuta kun flygapiletti Banda Acehiin. Kyllä juuri se sama paikka jonka tsunami pyyhkäs tasaseks vuonna 2004. On se siitä vähän kehittyny. Uus botski löytyy myös jolla meitäkin nyt kyyditettiin ihanan rauhalliseen 3 timman tahtiin tänne paratiisinomaiselle Pulau Wehin saarelle. Botskimatka oli aika hauska. Kaikki halus ottaa yhteisvalokuvan meidän kanssa! Tuli fiilis et ois joku tunnetumpiki kaveri. Vaikka kyllähän sitä ollaanki. Saattaa myös johtua siitä että vuonna 2005 muuan suomalainen Martti Ahtisaari neuvotteli rauhan tälle kyseiselle alueelle.

Näin Banda Aceh jää taakse.

Tää kaveri haluis Hollantiin jatkamaan lakiopintoja. Toivottavasti pääsee! Tuntee myös meidän Maran.

Welcome to Pulau Weh

Ihmishälinää

Satamassa bongattii hauska motosiklatuktuk heebo ja hän uhosi että pystyy kuskaamaan hondallansa itsensä lisäksi 3 reissupekkaa rinkkoinensa Iboihin kylään johon ajattelimme suunnistavamme. Kyllähän se honda huusi kun hyeena mutta perille päästiin. Matkalla tiellä majaili agressiivia apinoita ketkä yritti vauhdista napata meidän kamoja moton kyydistä! WTF ;DD 

Ylämäkeen paineltiin semmosta kyytiä, että mummotki käveli ohi.

Nyt relaksoidutaan ja katellaan miltä saari näyttää. Sen verran hyvää mutkapätkää täällä saarella näyttäs olevan että kyllä pääsee syöttää ja availee joten suunta kohti skobavuokraamoa ja sisäinen hurjapää valloille.

Lopuksi avautumista. Perkele oon ripuloinu tässä nyt Perhentialt asti sekä olin vielä kuumeessa pari päivää ja räkä virtaa pahemmin ku victoria falls eli jännä nähä pääseenkö sukeltamaa täällä. Saschalla meni myös korva vähä rikki Perhentialla ja hänkin epäröi että mitäköhän tässä. Ja voi saatana että elektroniikka osaa myös vittuilla. Gopro nepa bläkki ei suostu enää yhteistyöhön. Just ku sain ostettua puna- ja polarisaatiosuotimen siihen värkkiin. Pemalautajurkele! Koodia gopro serviisiin että mites tässä nyt edetään kun oon niin sanotusti koditon ja reissun päällä ja kuvaa pitäs saada että kukaan mitään uskoo mitä täällä tapahtuu. Jännä nähä. 

No mutta onneks saarella on lääkkeet akuuttiin vitutukseen ;)

Ja lopuksi jotta teitä suomalaisia siellä suomessa vähän ärsyttäisi niin pari nättiä kuvakaappausta meidän rannalta. Täällä ei sada eikä ole kylmä.

Day time.

Night timeee.